EU ja velkakriisi

Aikaa edellisen blogitekstini kirjoittamisesta on jo vierähtänyt reippaasti. Nyt mieleni tekee kuitenkin tarttua yhteen ajankohtaiseen aiheeseen, eli tarkemmin sanottuna EU:n velkakriisiin.

On käsittämätöntä, kuinka tähän pisteeseen on tultu. Kreikan holtiton ylivelkaantuminen ja ahneiden pankkiireiden hillitön voitonjano ovat ajaneet Euroopan talouden kestämättömään tilanteeseen. Nyt rakennetut pelastuspaketit eivät näytä pelastavan kuin Saksan ja Ranskan pankit. Puhe Kreikan pelastamisesta on poliittista puppua, jonka avulla Merkel ja Sarkozy ovat onnistuneet puijaamaan muut euromaat pelastuspakettien taakse. Tilanne pistää miettimään, että mitä muiden euromaiden poliitikot tästä hyötyvät? Italia ja Espanja tietysti toivat pelastusta mahdollisiin omiin laajeneviin kriiseihinsä.

Maallikon päähän on vaikeaa istuttaa ajatusta, jonka mukaan velan voisi maksaa pois velalla. Surullisia tarinoita velkavankeuteen joutuneista pikavipinottajista on kuultu mediasta jo liikaakin, ja vaikka euromaiden, IMF:n ja EKP:n Kreikalle myöntämät luotot eivät pikavippeihin suoraan rinnastukaan, on tilanne hälyttävä. Euromaat ovat ajautuneet pelastuspakettien laatimiseen epärealistisen optimistisella käsityksellä Kreikan kansantalouden kasvusta ja muiden maiden leväperäisestä (ja jatkossakin Kreikalle myönteisestä) luotonannosta. Tosiasia kuitenkin on, että Kreikan bruttokansantuote jatkaa supistumistaan, eikä kasvusta ole lähitulevaisuudessa tietoakaan. Leikkauslistat eivät tätä tavoitetta ainakaan auta.

Entä sitten kreikkalaisten halukkuus lainanmaksuun? Mielestäni on ilmeistä, että kreikkalaisilla ei ole edes halua maksaa lainoja takaisin. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta korruptoituneet poliitikot ovat syyllisiä holtittomaan lainanottoon, ja kansalaiset laitetaan maksumiehiksi. Ero sotakorvauksia maksaneisiin suomalaisiin on huomattava!

Mitkä sitten ovat todellisina motiiveina Kreikan lainoittamiseen? Vaikeaa sanoa, mutta ensimmäisenä mieleeni tulee, ettei ainakaan Kreikan pelastaminen. Kreikan lainojen sijoittajavastuu ulkoistetaan eurooppalaisille veronmaksajille, minkä jälkeen Kreikka laitetaan velkajärjestelyyn ja luottotappiot realisoituvat EU-kansalaisten niskaan. Saksalaiset ja ranskalaiset pankit pelastuvat, mutta mitä jää jäljelle? Uhkana on moraalinen rappio pankkitoiminnassa ja taas kerran todistus EU:n epäonnistumisesta instituutiona: omia sääntöjä ei taaskaan noudatettu.

Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, miksi eurooppalaisten veronmaksajien pitäisi pelastaa Saksan ja Ranskan pankit? Pankkien kaatumisen tai pikemminkin mahdollisen pääomittamise vaikutus luottomarkkinoihin on tuskin yhtä tuntuva kuin Lehman Brothersin kanssa, koska kuten päivän Hesarissa mainittiin, Lehman Brothersin kaatumista ei odottanut kukaan, kun taas vain harva enää aidosti uskoo Kreikan selviytymiseen. Olisi mukavaa tietää, mikä sai kaikki euromaat taipumaan hätärahoituksen kannalle. Oliko taustalla todellinen pelko Euroopan tuhosta kreikan kaatuessa, vaiko yksinkertaisesti naiivi ajattelu hyvän EU-jäsenen maineen säilyttämisestä? Olipa taustalla mitä motiiveja tahansa, olisi ehdottoman tärkeää, että tehdyt virheet kyettäisiin korjaamaan tulevaisuuden toimintatapoja muuttamalla.

Mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä? Mielestäni ainoa oikea ratkaisu on Kreikan erottaminen eurosta, velkajärjestely ja liian merkittäviä luottotappioita kärsineiden pankkien kansallinen pääomittaminen. Kunkin maan tehtävä EU:ssa ja eurossa on hoitaa oma taloutensa siten, että unionin vaatimukset vakaudesta täytetään.

En kannata EU:n liittovaltiokehitystä, mutta mielestäni tärkeää olisi saada tuntuvat sanktiot yhteisten sääntöjen rikkojille. Nämä sanktiot eivät saisi olla tiukan taloudellisia, kuten Kreikan tapauksessa: maan kipristellessä velkojiensa armoilla ylimitoitetut säästötoimenpiteet eivät ainakaan auta BKT:n kasvattamisessa. Mielestäni sopivia sanktioita olisivat sääntöjä räikeästi rikkoneiden valtioiden saama varoitus, sen jälkeinen määräaikainen erottaminen eurosta, ja lopulta pysyvä erottaminen, mikäli todellisia ja tuloksellisesti näkyviä muutoksia taloudenpidossa ei tapahdu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että EU- ja eurojäsenyyden kriteerien olisi jälleen täytyttyvä.