Kevättä ilmassa

Ihana kevättalvi on tullut! Ulkona paistaa aurinko ja hanget kutsuvat hiihtelemään. Kaunista talvea ei kestä enää kauan, pian on suloisen kevään vuoro. Pidän keväästä. Ja talvesta. Kuten kesästäkin. Syksykin on kaunis. Kaikki vuodenajat luovat ihanan tasapainoisen ilmaston meille suomalaisille. Saa nähdä, kauanko kelit pysyvät tällaisina. Ehkä pelätty ilmastonmuutos on todella tulossa. Kenpä tietäis sen, sanoo jo laulukin.

Tänä talvena perinteiset suomalaiset ulkoilutavat ovat saaneet uutta nostetta. Hiihto on suosionsa huipulla, luistelu ja laskettelukin ovat kestohittejä. Ilostuin itse erityisesti pulkkamäestä, vaikka näin vanha olenkin. Sulhasen pikkuveljen kanssa on hauska laskea pitkin rännejä, täällä maalla kun on tilaa!

Yksi talven mieleenpainuvimmista hetkistä oli varmastikin joulukuusen haku. En ole ikinä viettänyt joulua aidon kuusen kanssa. Tänä vuonna olimme sulhaseni kanssa meillä joulun, mutta ensi vuonna omaan kotiin muutettuamme varmasti on meilläkin ihka oikea kuusi! Sulhaseni kotona on tottakai ollut aina sellainen. Kovasti herätin varmasti hupia, kun kävimme kaatamassa kuusen omasta metsästä.

Kun kevät todella tulee, alkaa hirmuinen luku-urakka. Yliopistojen pääsykoekirjojen ilmestyttyä ei ole enää tekosyitä olla lukematta. Nyt on meneillään valmistautuminen ylioppilaskirjoituksiin. Käyn siellä korottamassa muutamaa ainetta. Paremmin olisin voinut valmistautua! Mutta kun on jo se todistus!

Iloista kevättä ja pitkiä hankikelejä ennen sitä. Niin kauan kun aurinko paistaa, on elämä laiskaa!

Opiskelun hinta

Opiskelun maksuttomuus on minusta tärkeä asia. Kuten suurin osa suomalaisista, olen minäkin sitä mieltä, että opintolainan ottaminen opintojen maksua varten (tai mahdollinen jälkikäteen maksaminen opinnoista) olisi vaikea tilanne opiskelijalle. Toisaalta ymmärrän ongelman ns. elämäntapaopiskelijoiden osalta. On mielestäni väärin opiskella tusinakaupalla läpi tutkintoja, joista ei myöhemmin edes aio välttämättä hyötyä. Näitä opiskelijoita on kuitenkin onneksi vähän.

Kun nyt pohditaan mahdollisia maksuja, haluaisin korostaa järkevän ja kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytämistä. Mielestäni ensimmäisen tutkinnon suorittamisen tulisi olla maksutonta. Korkeintaan aikasuosituksiin tulisi puuttua. Esimerkiksi viiden vuoden maisteriopintojen suorituksen venyessä yli kuuteen vuoteen, voitaisiin keskustella opintojen maksullisuudesta siitä eteenpäin. En tosin tiedä, kuinka nykyjärjestelmä ottaa huomioon esimerkiksi äitiysloman keskellä opiskeluja, mutta tällaisissa tapauksissa pitäisi olla mahdollisuus opintojen pidentymiseen, kuitenkin kohtuuajassa valmistuen. Tiukennukset yliopistojen ”aikarajoihin” toisivat vaikeuksia myös esimerkiksi urheilijoille. Heidänkin asemaansa tulisi pohtia.

Jos joskus tulevaisuudessa kävisi niin, että vain yhden tutkinnon suorittaminen olisi mahdollista maksutta, seuraisi siitäkin ongelmia. Kärsijöinä olisivat ne opiskelijat, jotka lukion jälkeen hakevat opiskelemaan, mutta eivät pääse haluamaansa paikkaan ensi yrittämällä. Itsekin olen uusi ylioppilas, jolla on haku edessään tänä keväänä. Jos en pääse haluamaani paikkaan sisälle ensimmäisellä yrittämällä, menen opiskelemaan jotakin muuta siksi aikaa. Syksyn ylioppilaana tiedän, mitä välivuoden pitäminen käytännössä merkitsee. Se on henkisesti hyvin rankkaa aikaa. Haluan varmistua siitä, että minulla on ensi syksynä edes jokin opiskelupaikka. Ainahan opiskelusta on hyötyä.

Vaarana on myös, että jos opiskelijan on päästävä ensimmäisellä kerralla sisään, eikä hän saa opiskelupaikkaa useista yrityksistään huolimatta, hän saattaa syrjäytyä. Väliinputoajan asema on synkkä, varsinkin jos hän pelkää kokeilla itseään vähemmän kiinnostavaa tutkintoa ja jää vain kotiin viettääkseen useita yhteiskunnallemme työllisyyden kannalta kenties kalliita välivuosia.. Toisaalta tässäkin logiikassa on oma ongelmansa: jos on mahdollista opiskella useita aloja, nykyiset ongelmat eivät poistu. On siis mietittävä, mikä on mielekkään opiskelupaikan itseisarvo. Toisille aloille pääseminen on vaikeampaa kuin toisille. Tavallaan voisi ajatella, että oikeustieteelliseen pyrkivä on eri asemassa kuin TKK:n jollekin peruslinjalle hakeva. Molemmat ovat hyviä ja arvostettuja kouluja, mutta oikeustieteelliseen hakijoita on monin verroin enemmän, vieläpä hyvillä papereilla. Sisäänpääsy on vaikeaa. TKK:lle on mahdollista päästä paperihaullakin, missä on omat etunsa.

Hieman rönsyilytän tätä tekstiäni vielä… Mitä tulee opiskelupaikan saamiseen pelkillä ylioppilastutkinnon pisteillä, olen sitä mieltä, että ajatus on hyvä, mutta sitä tulee soveltaa harkiten. Entiset esimerkkini Oikis ja TKK sopivat hyvin tähänkin. TKK:lle menee moni teknisille aloille tahtova sisään suoraan papereidensa turvin. Sitten ovat hakijat, jotka kuuluvat samaan joukkoon kuin minä. Hyvillä papereilla turvataan opiskelupaikan saaminen, jos toisissa pääsykokeissa ei lykästä. Myös pääsykokeen kautta voi päästä onneksi sisään. Alasta aidosti kiinnostuneita jää tällöinkin opiskelupaikan ulkopuolelle, kun sisään pääsevät hyvin lukionsa hoitaneet, mutta alasta kiinnostumattomat opiskelijat. Lukiolaisen kannalta hankalinta on tietää etukäteen, minne haluaa tulvaisuudessa opiskelemaan. Monet menevät lukioon vain siksi, koska eivät tiedä mitä haluaisivat tehdä "isona". Jos ylioppilastutkinnon arvo hakuprosessissa yliopistoon korostuu liikaa, täytyy jokaisen opiskelijan tietää jo 16-vuotiaana, minne haluaa hakea. Järjestelmä myös syrjisi poikia, jotka valitettavasti suuremmalla prosentilla kuin tytöt ovat lukion alussa vielä hieman tyttöjä huonompia koulussa. Ymmärrys saattaisi tulla liian myöhään ja unelmien opiskelupaikka karkaisi tavoittamattomiin.

Parasta olisi löytää toimivin kompromissi. Nykyjärjestelmä on opiskelijan kannalta ehdottomasti paras. Opinto-ohjausta ja tutkinnon nopeaa suorittamista tulisi lisätä, mutta jokaisen opiskelijan tilanteen käsitteleminen tapauskohtaisesti on silti tärkeää. Vaativaa on tasapuolisuuden säilyttäminen. Asiansa säntillisesti ja kunnollisesti hoitavien ei pitäisi joutua kärsimään hieman laiskempien opiskelijoiden velttoudesta. Opiskelupaikan saaminen on kiven alla ja koska paikkojen määrän nostaminen todennäköisesti johtaisi vain vaikeuksiin yhteiskuntarakenteissa, on tilanne uusien ylioppilaiden kohdalla mutkallinen. Kukaan ei halua valmistua työttömäksi. Nykyinen järjestelmämme on kenties hieman kallis ja tehoton, mutta suurimmalle osalle opiskelijoista se on paras maailmassa. On tärkeää myös pitää kiinni siitä, mikä on hyvää, eikä ainoastaan pohtia uusia, kenties vielä tehottomampia ratkaisuja, jotka poistaessaan yhden ongelman toisivat mukanaan kymmenen uutta.

Omistusasunnon verotuksesta

Olen ihmetellyt mediassa käytyä keskustelua omistusasumisen verojen mahdollisesta korottamisesta. Mielestäni jokainen yksilö saa Suomessa vapaasti päättää, missä haluaa asua. Oman asunnon hankkiminen on kallista, eikä siihen monikaan viitsisi ryhtyä, jos ajatuksena ei olisi kannustin siitä, että lainan maksun jälkeen asuminen on edullisempaa ja että myöhemmin asunnon voi myydä ja saada "sijoituksensa" siitä takaisin. Vuokra-asuminen on hölmömpi vaihtoehto: ainakin, jos miettii kuukausittaista summaa, joka hupenee pankkitililtä joka vuosi. Lyhennyserät lainalle voivat olla samansuuruisia kuin maksettava vuokra. Vuokraa maksava ei saa rahojaan koskaan takaisin, kaikki kuluu asumiseen.

Jos asunnon omistamisesta päätettäisiin verottaa, se olisi epätasa-arvoista. Lainan lyhentäminen on suuri henkinen taakka. Varsinkin opiskelijat ja lapsiperheet joutuvat lujille lyhentäessään lainaa. Omistusasunnon hankkiminen on suuri ponnistus. Vuokra-asuja pääsee helpommalla, mutta maksaa asumisestaan loppujen lopuksi enemmän. Jokainen vuokralaiseksi ryhtyvä tietää tämän. Tosin nykyisellä asuntojen hintatasolla ostamisen kynnys voi olla monelle vuokralaiseksi päätyvälle liian korkea.

Miksi pitäisi viedä viimeinenkin kannustin pois omistusasunnon ostajilta? Kuka edes ostaisi asuntoja enää? Kenellä olisi enää asuntoja vuokrattaviksi, jos yksityiset vuokra-asunnon omistajat myisivät asuntonsa pois, eikä kaikille niistä löytyisi edes ostajia? Ehkä korkeampi verotus toisi asuntojen hintoja alemmas, mutta epätasa-arvoa se silti olisi! Jokainen valitkoon itse asumismuotonsa, kunkin kalleus on jo tiedossa. Opiskelijalle vuokra-asuminen sopii hyvin, saahan sitä varten yhteiskunnan tukea.

Onneksi ehdotus oli lähinnä kaukaista hakuammuntaa. Kuten on julkisuudessakin todettu, malli tuskin koskaan menisi läpi. Omituista höpinää silti.