Kuntien asemasta Suomessa

Hallitus on julkaissut uuden kuntakarttansa, joka jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Enimmäkseen kuitenkin vastaan. On mielenkiintoista, kuinka kuntien pakkoliitoksia perustellaan kuntien kyvyttömyydellä suoriutua palveluiden tuotannosta tulevaisuudessa. Lisäksi on kiinnitetty huomiota tulevaisuuden kuntaveroprosenttien nousupaineisiin.

Molemmat näistä asioista ovat sinänsä totta, mutta mielestäni ennen kuin voidaan pakottaa kunnat liitoksiin, pitäisi myös syvällisemmin tarkastella ongelmien syitä.

Valtio on vuosien saatossa siirtänyt kuntien hoidettavaksi lukuisia alunperin omia tehtäviään. Samalla luvatut valtionosuuksien lisäykset ovat kuitenkin jääneet lyhytaikaisiksi seuranneiden säästötoimenpiteiden ja leikkauksien seurauksena. Tästä tietysti seuraa paineita kunnallisveron nostoon, kuten jo suurella osalla paikkakunnista onkin tapahtunut. Kunnat ovat jääneet oman onnensa nojaan valtion ulkoistaessa vastuunsa. Nyt lääkkeenä tarjotaan pakkoliitoksia.

Siirtyminen tasaveron suuntaan johtaa yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Hallitus on onnistunut vuosien saatossa hivuttamaan tätä epäsuoraa tasaverokehitystä yhteiskuntaamme, eikä media ole suuremmin älähtänyt. Kuinka kauan annamme kehityksen jatkua? Vastakkain ovat kansalaisten oikeus valita asuinpaikkansa itse ja saada palveluita tällä alueella, sekä hallituksen pyrkimys siirtää maaseudun ihmiset suuriin kasvukeskuksiin ja kuntakeskittymiin. Huomattava on myös, ettei suurten keskittymien taloudellisesta, eikä varsinkaan yhteiskunnallisesta tehokkuudesta ole mitään takeita.

Ehdotankin keskusteluun tuotavaksi seuraavaa ehdotusta: poistetaan kunnallisverot koko maasta ja ohjataan valtion tuloverosta tuntuvat osuudet kuntien käyttöön. Vastaavasti valtion tuloveroa pitäisi nostaa, jotta kokonaisverokanta ei pienenisi. Kuntien valtionosuudet tulisi jakaa kuntien tarpeiden perusteella siten, että väkimäärä, ikärakenne ja muut seikat otettaisiin huomioon. Paikallisdemokratia säilyisi, kun rahankäytöstä päätettäisiin edelleen kunnissa. Tämän jälkeen voitaisiin aloittaa järkevä keskustelu siitä, onko liitoksia edessä.

Mikäli päätöksiä haja-asutusalueiden "purkamisesta" tehdään, päätöksenteon pitäisi olla läpinäkyvää, ja kansalaisilla tulisi olla aito mahdollisuus vaikuttaa asiaan jo prosessin aikana.